älkää unohtako uutta. siellä on meno nykyään.

täältä löytyy.

kannattaa kurkkia.

uusia tuulia täällä päin. käykäähän siellä.
eteisessa.blogspot.com

mulla on kriisi. oikeestaan useampikin.
pahoittelen hiljaisuutta.

söisin kaurapuuroa mielelläni

Oli huono aamu: bussissa oli kylmä, sato ihan liikaa ja oli ruotsin sanis, johon en lukenu. Iltapäivällä mut meinattiin heittää ulos matikantunnilta (hallitsen nauruni ja sillai).
Meiän koulukaappi näyttää aika koomiselta. Ollaan keräilty sinne kaikkea, mitä sattais ehkä mahollisesti joskus tarvita. Omistaja number 2 päätti tänään tuoda sinne talteen pari kemian opettajan antamaa julistetta. Ehkä ne tarttuu sinitarralla sinne seinään, tai sitten ei. Rippuu mitä saadaan aikaan.
Joskus musta tuntuu, että juon liikaa kaakaota, olen hieman huolimaton ja stressaan liikaa. Mutta no can do. Ei se oo niin justiinsa.
Ja hei, vuos sitten oli 10.10.10. Siitä on kauan. Silloin olin aika pieni. 

the whole world stares so I swallow the fear

kuva: weheartit

mä hukkaannun aikaan aamuisin

tykkään näistä väreistä ja inhoon kylmyyttä.

tää syksy masentaa mua.

voisimpa lähtee pyörällä romaniaan,

 syödä neljä litraa jäätelöä 

tai ostaa lisää aikaa. 

mutta ei, ei tänään.

torstai

Nyt on jalat ja lantio käännetty oikeaan asentoon. Ja joka paikkaan sattuu. Pitääks tän mennä näin? Viikonloppuna on tiedossa lastenhoitoduunia muualla. Pitäis pakata, mut ei jaksa. Äikän essee suunnittelematta, huone sotkussa ja taas sataa. Fuuuu, sanon minä. Mielummin nukkuisin ensi kevääseen asti.

mulla on sumua päässä

Äsken mulle kerrottiin pelottavia asioita pienistä valoa nopeammista hiukkasista, ulottuvuuksista ja muista semmosista jutuista, joita en ymmärrä. Nyt mua mietityttää kaikki tää. Tunnen itteni niin pieneksi ja mitättömäksi keskellä tätä kaikkea. Iik. Mut ne sanoo, että ei kannata miettiä ja murehtia niin paljon kerralla. "Mee kotiin nukkumaan."

sullahan tietysti kaikki on kunnossa

Takana koeviikko ja koomanen aamu. Mun ääni on taas karkuteillä, asun kaaoksessa ja nukun päiväunia. Seinät täyttyy postikorteista, enkä tiedä mitä huomenna tapahtuu.

trött på hela skolan

  Vettä tuli aamulla taivaalta kun viimestä päivää ja hommat kasaantuu. Sanon aina, että joku päivä, kuitenkaan se päivä ei vaan ikinä saavu. Tai sit en vaan oo kotona, kun se koputtelee oveen. Mut pikkuvikoja. Onhan mulla ruokaa, katto pään pääl ja ihmisiä ympärillä. Just nyt se tuntuu riittävältä.
 Nyt kuumaa kaakaota, vähän telkkaria ja nukkumaan, noi viime viikonlopun meiningit vähän vaikuttaa tähän vireystasoon.